Taalla ollaan! Kolme paivaa Eurooppa-elamaa on taas tuntunut 6 kuukaudelta, koko ajan sattuu ja tapahtuu ja se on parasta. Brysselista matka jatkui tiistaina Belgian maaaseudulle. Belgialaispoitsu Arnaud, ystavamme DownUnderista asustaa 5000 ihmisen pikkukyla Aubelissa. Se oli maailman sopoin pikkupaikka, kaikki tunsi toisensa ja kylassa asuu mies, joka muistaa kaikkien 4999 asukkaan tarkat syntymapaivat. Arnien vanhemmilla on kahvila ja perhe asustaa sen ylakerrassa, sinne mekin paastiin budjaamaan. Loistokas puoli kahvila-jutussa oli, etta Arnien vanhemmat vaati meita maistamaan kaikkia eri belgialaisia olutlajeja. LOL.
Aubelista matka jatkui Pariisiin. Pikajuna viiletti Brysselin kautta, mutta paakaupungin kohdalla meidat potkaistiin superjunasta pihalle, ei oltu tehty paikkavarausta hupsoho. Ainut vaihtoehto oli ottaa 6 tunnin kiertoreitti pikkujunilla pikkukaupunkien kautta. Vaihtoja kertyi 5 ja tuli siina haisteltua niin Lillen, Tournein kuin Amiensinkin ilmaa. Lopulta rattivasyneina paastiin Pariisiin viiden aikaan iltapaivalla, hotelli oli sopo pikkurakala. Ranskalainen ystavamme Mylene tapasi meidat hotellin edessa ja siitakos sitten riemu ratkesi, ei olla nahty tyttoa kahteen vuoteen. Ajoitus Pariisille ei olisi voinut olla mehevampi, 14. heinakuuta kun on tuo Ranskan kansallispaiva. Tsekattiin Sacre Couer ja sielta viiletettiin piknikille eiffel tornin alle odottamaan illan upeaa ilotulitusta. Torni rajahti klo 23 ja naky oli ehdottomasti yksi elaman hienoimmista. Jengia oli jumalaton maara ja kaikilla oli kivaa! Metrossa tutustuttiin kanadalaisiin loistotyyppeihin ja Pariisi-ilta sujui rattoisasti.
Tanaan nautittiin viela Pariisin tunnelmasta Notre Damen ja muiden seurassa, kuuden aikoihin lahdettiin kuitenkin junalla kohti uutta seikkailua ja iki-ihana Pariisi jai taakse. Nyt on vuorossa Strasbourg. Hengaillaan taalla Mylenen luona pari yota, fiilis on loistava, kaikki on sujunut niin letkeesti.
Me rakastetaan tata. Reilaus on paras juttu ikina, mika vapauden tunne, mita paikkoja, mita yllatyksia! Suunnitelmat saattaa muuttua sekunnissa ja sitten ollaankin jossain pain ita-Belgiaa lehmien keskella. Mutta kun meilla ei oo kiire minnekaan. Voidaan olla, nauttia, elaa hetkessa, nahda kummallisiakin paikkoja, istua pari tuntia puistonpenkilla Pariisissa, nauraa ja syoda jatskia vaikka koko paiva. It's not about the destination but the journey.
Terkkuja, haleja, pusuja!
-Reetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti