Kotona

Me tultiin lopulta kotiin. Valitettavasti. Nyt kotiinpaluusta onkin vierähtänyt jo kuukausi ja koko reilikesä tuntuu pitkältä unelta. On outoa muistella kaikkea tapahtunutta, me nähtiin ja koettiin aika paljon.
Kirjottaminen tyssäsi Milanon kohdalle, kun ei enää jaksettu säätää nettikahviloiden kanssa, vaan ennen kaikkea haluttiin nauttia joka hetkestä. Italian puolella nähtiin kuitenkin vielä Firenze, Pisa ja aivan käsittämättömän upea kansallispuisto Italian länsirannikolla, Cinque Terre. Vietettiin myös yksi levoton yö Genovan juna-asemalla kun ei haluttu maksaa hostellista kolmen Genovassa vietetyn tunnin takia.

Matka jatkui Nizzaan. Baari nimeltä Wayne's jäi meidän sydämiimme ikuisiksi ajoiksi. Vietettiin Nizzassa yksi yö ja siitä alkoi hidas, mutta varma eteneminen kohti Barcelonaa. Ajoittain ei niinkään varma. Tarkoitus oli päästä Barcaan yhdessä päivässä, mutta homma tyssäsi, kun junat olivat ääriään myöten täynnä. Vietettiin yksi yö oudossa pikku kaupunkikakkasessa Ranskan ja Espanjan rajalla, Perpignan oli paikka nimeltään. Not too cool.

Lopulta päästiin Barcelonaan. Ja se kaupunki otti meidät syleilyynsä ja kruunasi kuukauden. Viisi päivää aurinkoa, shoppailua ja bailausta. Tunnelma oli haikea, mutta hyvinkin hupaisa kun napattiin taksi lentokentälle suoraan rantabaarista kello 6 aikaan aamulla. Päästiin samalle lennolle Ruotsin EM-kisajoukkueen kanssa, takana istui ruotsalainen korkeushyppääjä Linus Törnblad. Komea -käsitteen merkitys sai aivan uudet ääriviivat.

Mun ja Sannan reili oli ihan korvaamaton kokemus. Nyt sitä vaan miettii, että mitä jos me ei oltais ikinä lähdetty? Oltais missattu elämämme paras kuukausi. Oli mahtavaa jakaa 30 päivää seikkailua jonkun kanssa. Nyt Sanna on "kaukana" Pohjanmaalla ja mä etelässä.

Homma ei kuitenkaan jää tähän. Kesä 2011 ja ITÄ-EUROOPAN REILI A LA SANNA & REETTA!!

Back in business

Pahoittelumme, aika hurahtaa ohi hirveeta vauhtia, meilla on kivaa eika me ehdita kirjottaa tanne mitaan! Mutta matka se vaan jatkuu.

Strasbourg oli erittain positiivinen yllatys. Kaupunki, josta itse en ainakaan tiennyt muuta kuin Eu-parlamentin, osoittautui upeaksi opiskelijamestaksi. Nyt kaikki studentit on tottakai lomilla, mutta 50 000 opiskelijan vuosittaisen lasnaolon saattoi aistia. Tavattiin Mylenen hauskoja ranskalaisia kavereita, joiden paksujen aksenttien takaa ei hirveasti kylla mitaan ymmarretty.
Lauantaina kuitenkin napattiin aamujuna Berniin, 'lehma, juusto ja suklaa' -maan luvattuun paakaupunkiin. Switzerland here we come. Etappina oli sveitsilaiset festarit, Gurtenfestival. Mageinta koko jutussa oli, etta festarit pidettiin vuoren paalla! Hinauduttiin ylos pikku vuoristojuna/hissilla ja huipulla huokaistiin ihastuksesta. Teltat pystytettiin vuoren rinteelle ja itse festarialue oli paikan korkeimmalla kohdalla. Loydettiin nopeasti sveitsilainen kaverimme Daria, joka oli meille festareista kertonut. Koko viikonloppu oli aivan mahtava! Loistobandeja oli enemman kuin saatoimme kasittaa, the kooks, John Butler trio, florence and the machine, biffy clyro, empire of the sun...
Bernista jatkettiin sveitsitouria Luzerniin, Darian kotikaupunkiin. Levattiin ja otettiin aika rennosti pari paivaa, mutta tiistaina kiivettiin vuorelle, Mount Pilatukselle. Okei, mentiin ylos gondolilla, mutta juostiin vuorelta kolme tuntia alas, koska ei haluttu maksaa kallista paluulippua. Ihan hullu treeni, nyt on perjantai ja karsitaan vielakin. Mutta maisemat oli sanoinkuvaamattomat.

Kaytiin Sveitsissa myos moikkaamassa Lorenzoa, hupaisaa sveitsilaispoikaa joka tavattiin ausseissa (niinkuin kaikki naa ihmiset). Lorenzon kotikaupunki Zug oli aivan upea, yks sveitsin rikkaimmista paikoista. Ohi viiletti loistokkaita autoja, ihmiset todellakin naytti sveitsilaisilta pohatoilta ja Zug itsessaan oli aivan upea paikka. Sinne uudestaan.

Nyt ollaan chillattu pari yota Milanossa mun siskon kummitadin luona, kaytiin Como jarvella (veeeri naiss!), ollaan syoty vahintaan kolme jatskia paivassa, tavattu kummitadin 25-vee pojan hauskoja italiaano kavereita, syoty ihanaa itskuruokaa, nahty Milano, shoppailtu ja naaaautittu :) Tasta matka jatkuu tuota pikaa Firenzeen!
Taa oli nyt todella pikainen paivitys, koska meidan pitaa pakata. Mut koitetaan paivittaa uudestaan viikon sisalla. PHUZASSS <3

-Retu

Viva La France!

Taalla ollaan! Kolme paivaa Eurooppa-elamaa on taas tuntunut 6 kuukaudelta, koko ajan sattuu ja tapahtuu ja se on parasta. Brysselista matka jatkui tiistaina Belgian maaaseudulle. Belgialaispoitsu Arnaud, ystavamme DownUnderista asustaa 5000 ihmisen pikkukyla Aubelissa. Se oli maailman sopoin pikkupaikka, kaikki tunsi toisensa ja kylassa asuu mies, joka muistaa kaikkien 4999 asukkaan tarkat syntymapaivat. Arnien vanhemmilla on kahvila ja perhe asustaa sen ylakerrassa, sinne mekin paastiin budjaamaan. Loistokas puoli kahvila-jutussa oli, etta Arnien vanhemmat vaati meita maistamaan kaikkia eri belgialaisia olutlajeja. LOL.
Aubelista matka jatkui Pariisiin. Pikajuna viiletti Brysselin kautta, mutta paakaupungin kohdalla meidat potkaistiin superjunasta pihalle, ei oltu tehty paikkavarausta hupsoho. Ainut vaihtoehto oli ottaa 6 tunnin kiertoreitti pikkujunilla pikkukaupunkien kautta. Vaihtoja kertyi 5 ja tuli siina haisteltua niin Lillen, Tournein kuin Amiensinkin ilmaa. Lopulta rattivasyneina paastiin Pariisiin viiden aikaan iltapaivalla, hotelli oli sopo pikkurakala. Ranskalainen ystavamme Mylene tapasi meidat hotellin edessa ja siitakos sitten riemu ratkesi, ei olla nahty tyttoa kahteen vuoteen. Ajoitus Pariisille ei olisi voinut olla mehevampi, 14. heinakuuta kun on tuo Ranskan kansallispaiva. Tsekattiin Sacre Couer ja sielta viiletettiin piknikille eiffel tornin alle odottamaan illan upeaa ilotulitusta. Torni rajahti klo 23 ja naky oli ehdottomasti yksi elaman hienoimmista. Jengia oli jumalaton maara ja kaikilla oli kivaa! Metrossa tutustuttiin kanadalaisiin loistotyyppeihin ja Pariisi-ilta sujui rattoisasti.

Tanaan nautittiin viela Pariisin tunnelmasta Notre Damen ja muiden seurassa, kuuden aikoihin lahdettiin kuitenkin junalla kohti uutta seikkailua ja iki-ihana Pariisi jai taakse. Nyt on vuorossa Strasbourg. Hengaillaan taalla Mylenen luona pari yota, fiilis on loistava, kaikki on sujunut niin letkeesti.

Me rakastetaan tata. Reilaus on paras juttu ikina, mika vapauden tunne, mita paikkoja, mita yllatyksia! Suunnitelmat saattaa muuttua sekunnissa ja sitten ollaankin jossain pain ita-Belgiaa lehmien keskella. Mutta kun meilla ei oo kiire minnekaan. Voidaan olla, nauttia, elaa hetkessa, nahda kummallisiakin paikkoja, istua pari tuntia puistonpenkilla Pariisissa, nauraa ja syoda jatskia vaikka koko paiva. It's not about the destination but the journey.
Terkkuja, haleja, pusuja!

-Reetta

Siis missa me ollaan?

Dami days are over. Kaupunki jai tanaan aamuhamarissa taakse, finaalin lopputulos lienee kaikille selva joten ei siita sen enempaa. Mutta sille 92 minuutille saakka tunnelma Amsterdamin Museum squarella oli aivan uskomaton. Olihan se sita toki Espanjan voiton jalkeenkin, heh. Mutta jo kuuden aikaan illalla 120 000 ihmista oli valunut valtavalle aukiolle, musiikki tykitti taysilla, oli kuuma, oli ihanaa, oli mieleton meininki! ja jokaikinen oli niin pirun varma oranssin madnessin voitosta. Sanna ja mina vedettiin Holland paidoissa ja aina silloin talloin yhdyttiin mukaan hollannin kansallislauluun sanoin Lekker lekker lekker! Parempi kuitenkin voiton vei ja itku oli monella herkassa. Onneksi dutchyt eivat kuitenkaan ole huonoja haviamaan! win-win situation, tottakai pettymystakin pitaa juhlia. Tai ruokkia. Mutta ilta ei kuitenkaan mennyt odotetun myohaiseksi ja tama kaksikko selvisi Brysselin junaan.

Suuntana siis Belgia! Uneliaan junamatkan jalkeen saavuimme Brysseliin. Hyppasimme ulos junasta intoa puhkuen ja suuntasimme kaupunkiin. Puoli tuntia haroiltiin kartta kadessa ja pikkuhiljaa alettiin ihmetella kun mitaan kadunnimia ei nay kartassa. Hmmm. Mentiin kysymaan miekkoselta voisiko han osoittaa sijaintimme. Han vilkaisi karttaa ja purskahti parayttavaan nauruun. "This is the map of Brussels. You girls are in Antwerpen at the moment." NO ei ihme etta Manneken Pissia ei nakynyt mailla eika halmeilla.

ANTWERPEN. Eipa olisi varmaan siellakaan tullut kaytya, mutta nyt tuli haroiltya kaupungissa puoli tuntia; tosin luullen sita Brysseliksi. Voitte kuvitella millaiset naurut saatin ton yhden tollon kanssa! Heh, uusi yritys ja lopulta paastiin Brysseliin. TATA se univelka teettaa.

Nyt budjataan yo enoni luona keskustan tuntumassa. 5 tahden hotellin veroinen majoitus sohvien ja hostellin jalkeen. Eno vei tytot syomaan balkanilaiseen ravintolaan, ankanrintaa ja sikavartaita vatsa pullollaan kelpaa kellahtaa pienentamaan univelkoja! Brysseli kiittaa ja kuittaa, onpas ollut jalleen taydellinen paiva. Kaiken kruunasi tieto opiskelupaikasta valtsikassa ja skumppapullon posauttaminen sen kunniaksi, kaikkihan menee kovin nappiin!

<3Reetta

Amsterdamned

Kolme paivaa Amsterdamissa on hurahtanut ohi kuin siivilla. Keskiviikko iltapaivalla, jannittavan junamatkan jalkeen saavuttiin kaupunkiin ja seikkailtiin tiemme Thijsin toimistolle. Thijs on hollantilainen poika, jonka tapasin Levilla melkein kaksi vuotta sitten, eika olla sen jalkeen nahtykaan. Thijsin kamppa sijaitsee vartin paassa keskustasta eli taisin pelata korttini ihan hyvin, 5 paivan ilmanen majotus amsterdamissa ei ole koskaan huono juttu ;)

Keskiviikko iltana paastiin nakemaan Thijsin omat huudit, uskomattoman symppis oma pikku kylayhteisonsa, missa joka paikkaan viiletetaan pyoralla, kaikki tuntee toisensa ja koko ajan tapahtuu jotain. Kaveltiin sisaan paikalliseen kulmabaariin ja siella alotteli just jazz bandi, ennen kuin huomattiinkaan ilmoille kajahti pienen blondin laulajan kurkusta semmonen soundi etta!

Torstaina lahdettiin kiertelemaan keskustaa, meno oli aika levotonta kun ton Sannan kanssa on mahdotonta seikkailla naama peruslukemilla. Oli mahtavan hauska paiva, nahtiin kanaaleja, tulpaaneja ja paljon pannukakkuja. Amsterdam on kaupunkina aika taydellinen! ja niin kaunis. Torstai-iltana lahdettiin ulos dutchien kanssa ja paadyttiin klubille nimelta Sugarfactory. Suositellaan kaikille Dami-kavijoille, loistava Dj ja eri hyva meininki! Vihdoin paastiin Sannan kanssa kunnolla tanssimaan.

Perjantai eli eilinen oli beach paiva!! 10 minuutin junamatkan paassa Thijsin luota loytyy Amsterdamin ranta. WAU. Ei osattu odottaa mitaan sen kaltaista, kuviteltiin etta loydettais jotain Helsingin hietsun tapaista, mut ei, me saavuttiin Miamiin! 150 km pitka rantaviiva levittaytyy eteen, rannalla nousee hotelleja hotellien peraan, Pohjanmeri kimaltelee edessa ja jengia oli ihan tajuton maara. Lampotilat on todella suosinu meita matkalla, eilenkin lahestyttiin 35 astetta. Paiva oli ihan taydellinen!

Nyt fiilistellaan siis lauantai-aamua Amsterdamissa. Syodaan brunssia ja odotellaan huomista, the FINALS! Huomenna saadaan varmasti kokea Hollanti-fanitus parhaimmillaan, ostettiin jo oranssit hatut ja paidat, orange is the colour of madness! Haikeudella mietitaan miten nopeesti Dami-paivat on hurahtanut ohi. Maanantaina koitetaan paasta junalla Pariisiin, saattaa tehda tiukkaa kun 100 000 ihmista juhlii yota paivaa Hollannin voittoa ;) The journey goes on!

<3reetta

Go Dutchies!

No huhhuh. Upea päivä Berliinissä takana, Hollanti ja Sneijder vie maan loppuotteluun, huomenna ollaan Damissa ja sunnuntaina fiilistellään loppuottelua siellä! Eihän tässä mitään järkeä oo mutta fiilis se on hyvä. Berliini on ollut täydellinen, tänään koettiin Brandenburgin portti, juutalaismuistot jotka sai tipan silmään ja parin tunnin jonotus Berliiniläiseen lääkäriin. Kyllä, jo matkamme toisena päivänä jouduimme turvautumaan lääkäriin! Mutta kaikki meni hienosti ja nyt Sanna viilettää antibiootilla pari päivää. Berliinin ilmapiiri on parempi kuin uskoimmeikaan, rennot ravintolat, turkkilainen kulttuurilisä, kebabit, falafelit ja currywurstit, uskomattoman halpa ruoka ja lähihistoria, jossa länsi- ja itä-Saksan fiilis tuntuu vieläkin menivät suoraan näiden tyttöjen sydämiin. Mutta huomenna Berliini jää taakse, aamujunalla Damiin ja muutamaksi päiväksi hollantilaisen Thijsin luokse Damiin budjaamaan. Päräyttävän siisti meininki meneillään! Sanna ja Rede palaa Amsterdamin puolelta. xx

Berlin!

Eilen illalla siis lähdettiin. Lennettiin Riikaan. Vietettiin levoton yö lentokentällä makuupusseissa haahuillen. Yöllä vartijat tuli vaatimaan passeja tarkastettavaksi, vaikutetaan ilmeisesti sen verran epäilyttäviltä! Kuuden aikaan aamulla oltiin valmiita hyppäämään Berliinin koneeseen, mutta lentohan sitten peruttiinkin... Oh no. Monen monta jonotusta myöhemmin saatiin itsemme kello 12 koneeseen ja korvaukseksi 2 euroa, go AirBaltic! Lento sujui lungisti John Malkovichin seurassa, se dude oli meiän koneessa!!

Nyt siis Berliinissä. Hostelli loistava, fiilis loistava, Berliini odotuksiakin mageempi. Parasta reilauksessa on ehdottomasti nämä muut reilaajat. Ensimmäinen tyttö joka tuli vastaan olikin Leena Helsingistä, sitten tuli Turkka Helsingistä ja yllättäen asutaan kaikki vielä samassa huoneessa. Miksi suomalaiset löytävät aina toisensa? Onneksi suomalaisuus kuitenkin jää siihen, nyt istutaan iltaa hostellin common roomissa jossa hullu tanskalainen kokkaa intialaista koko porukalle ja ympärillä raikaa niin skotti, aussi kuin irkku aksentit. Sanna ja Reetta ovat ehdottomasti löytäneet ensimmäisen spottinsa, jossa olo ei voisi olla kotoisampi. Tästä suunnataan Berliinin yöelämään ja reilikesä voi todenteolla alkaa. LIFE IS GOOOD!

<3 Rede ja Sanna

Tänään!

Tänään me lähdetään reissuun, Reetta ja Sanna valloittavat Euroopan, monessa mielessä. Lento on rändömein ja halvin mahdollinen, iltakymmeneltä noustaan Helsinki-Vantaalta ja liidellään se 40 minuuttia Latviaan. Siellä nautitaan hohdokkaasta lentokenttä majoituksesta (puiseva penkki ja makuupussi, reili alkaa peppujumituksella) ja huomisaamuna kuuden aikaan päästään vihdoin Berliinin koneeseen. Perus 11 tunnin matkustus Helsingistä Berliiniin, mutta näinhän tän homman pitääkin toimia yes? Edessä on ainakin todellinen seikkailu jos ei muuta!


Berliiniin pääsyä oon oottanut ihan hurjasti, en ole koskaan päässyt käväsemään ja odotukset ovat korkealla. Kaupungista löytyy kuulemma kaikkea mahdollista rennosta ilmapiiristä makkaraan. Sannan kanssa tärkeänä pidetään myös tuota bilekulttuuria ja sen löytämisestä ei uskoisi muodostuvan ongelmaa. Matkallamme ei myöskään voisi olla parempaa ajotusta, futiksen mm-kisat bujaaa! Ensi tiistaina seurataan Paraguay-Hollanti ottelua Berliinissä ja keskiviikkona Saksa-Espanja ottelua Amsterdamissa. Menikö tää nyt kuitenkin jotenkin väärinpäin? Mutta ei hätää, Euroopassahan ollaan niin multikultturelleja että tunnelmasta voi varmasti nauttia vaikka Damin katuojassa. Luotan kuitenkin vankasti siihen, että aikataulut on sumplittu oikein ja ensi sunnuntain loppuottelua, jossa Hollanti kohtaa Saksan (??) päästään fiilistelemään Damissa!

Rinkka on pakattu, reililippu mukana, telttakin messissä, mitäs sitä muuta tarttee kuukaudeksi Eurooppaan? Loistavan matkabuddyn, hyvän mielen ja seikkailunhalua! Ei huolta huomisesta =)

<3Reetta

Lähtölaskenta

Toukokuu 2008. Kaksi tyttöä matkustaa kolme viikkoa ympäri Australiaa ja ystävystyy. Reissu on siihen astisista paras. Sydney, Byron Bay, Gold Coast, Airlie Beach, Cairns, Alice Springs, Uluru, Adelaide, Canberra. Lopulta tytöt palaavat Suomeen. Toinen asuu Pohjanmaalla, toinen Etelä-Suomessa. Vierähtää kaksi vuotta. Mutta sitten syntyy idea! Kesä 2010 Euroopassa. On lähdettävä reissuun. Karistettava kotimaan pölyt jaloista ja koettava. Elettävä. Ja nähtävä. Tytöiltä löytyy kourallinen ystäviä ympäri Eurooppaa, reitti suunnitellaan sen mukaan. Taskussa on lento Berliiniin ja 22 päivän reililippu. Paluulennosta ei ole tietoakaan. Mutta 4.heinäkuuta nämä tytöt lähtevät matkaan vaikka mikä olisi, edessä on vähintään kuukausi uusia maita maiden jälkeen, kaupunkeja joista ei ole ennen kuultu, seikkailuja, uusia tuttavuuksia, kreisibailausta, unettomia öitä ja monen monta junamatkaa halki upean Euroopan. Mitä kaikkea voi tapahtua kuukauden aikana Euroopassa? Tytöt ottavat selvää. Blogi toimii välittäjänä. Jotta vanhempien, sukulaisten, ystävien, tuntemattomien ei tarvitsisi olla huolissaan. 2 YÖTÄ LÄHTÖÖN!