Me tultiin lopulta kotiin. Valitettavasti. Nyt kotiinpaluusta onkin vierähtänyt jo kuukausi ja koko reilikesä tuntuu pitkältä unelta. On outoa muistella kaikkea tapahtunutta, me nähtiin ja koettiin aika paljon.
Kirjottaminen tyssäsi Milanon kohdalle, kun ei enää jaksettu säätää nettikahviloiden kanssa, vaan ennen kaikkea haluttiin nauttia joka hetkestä. Italian puolella nähtiin kuitenkin vielä Firenze, Pisa ja aivan käsittämättömän upea kansallispuisto Italian länsirannikolla, Cinque Terre. Vietettiin myös yksi levoton yö Genovan juna-asemalla kun ei haluttu maksaa hostellista kolmen Genovassa vietetyn tunnin takia.
Matka jatkui Nizzaan. Baari nimeltä Wayne's jäi meidän sydämiimme ikuisiksi ajoiksi. Vietettiin Nizzassa yksi yö ja siitä alkoi hidas, mutta varma eteneminen kohti Barcelonaa. Ajoittain ei niinkään varma. Tarkoitus oli päästä Barcaan yhdessä päivässä, mutta homma tyssäsi, kun junat olivat ääriään myöten täynnä. Vietettiin yksi yö oudossa pikku kaupunkikakkasessa Ranskan ja Espanjan rajalla, Perpignan oli paikka nimeltään. Not too cool.
Lopulta päästiin Barcelonaan. Ja se kaupunki otti meidät syleilyynsä ja kruunasi kuukauden. Viisi päivää aurinkoa, shoppailua ja bailausta. Tunnelma oli haikea, mutta hyvinkin hupaisa kun napattiin taksi lentokentälle suoraan rantabaarista kello 6 aikaan aamulla. Päästiin samalle lennolle Ruotsin EM-kisajoukkueen kanssa, takana istui ruotsalainen korkeushyppääjä Linus Törnblad. Komea -käsitteen merkitys sai aivan uudet ääriviivat.
Mun ja Sannan reili oli ihan korvaamaton kokemus. Nyt sitä vaan miettii, että mitä jos me ei oltais ikinä lähdetty? Oltais missattu elämämme paras kuukausi. Oli mahtavaa jakaa 30 päivää seikkailua jonkun kanssa. Nyt Sanna on "kaukana" Pohjanmaalla ja mä etelässä.
Homma ei kuitenkaan jää tähän. Kesä 2011 ja ITÄ-EUROOPAN REILI A LA SANNA & REETTA!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti